Tulethan tapaamaan minua ensi vuoden alusta
tiistai, 30. joulukuu 2008
maanantai, 29. joulukuu 2008
Elikkä luulenpa, että en tämän enempää kuvia enää tänne blogiin tule laittamaan mutta koska minulla on vielä julkaisemattomia kuvia tämän vuoden puolelta viime päivien ajalta änkeän ne nyt tänne pällisteltäviksi.
Naava on puhtaan ilman mittari. Voimme siis rauhassa hengitellä kesämökillämme raikasta ilmaa.
En asetellut tätä käpyä tähän vaan se oli ihan itse tippunut puusta tähän oksanhaaraan. Tai sitten tämä oli jonkun huonomuistisen oravan säilöntäkikka. Meinaa jos sillä oli vaikka tapana unohtaa minne ruokavarastonsa oli kaivellut.
Siniset kuplat
Maasta kasvavia jääpilareita
Koristeellinen lahosieni. Kauempaa katsottuna se näytti ihan korvasieneltä.
Tämä nyt ei ole kuvana mitenkään erikoinen mutta oli minun se silti julkaistava ihan siksi vaan, kun eräässä toisessa blogissa oli tällaisista kuva ja en ollut näitä ikinä ennen nähnytkään. Silloin lupasin, että aion vielä joskus näitä löytää ja kuvankin nappasta todisteeksi. Eikä todellakaan tarvinnut kauempaa etsiä sillä ne vain tupsahtivat polulla eteeni.
Järveen jäätynyt kivi.
Joulupäivän taivas
Rauhallinen hetki järvellä tapaninpäivänä
Jykevät kalliomme joiden muodot vaihtelevat hyvinkin paljon riippuen siitä miten jääkausi niitä on riepotellut.
Tämäkin koostuu palapelistä.
Sataman valot yössä
Metsän taikaa
Eräs kallionseinämä Pirttimäellä saa usein tällaiset komeat jäästalaktiitit kun ilmat ovat sellaisille suotuisat ja arvasin että niitä olisi siellä nytkin kun on ollut muutama pakkaspäivä. En joutunut pettymään.
Nämä muodostivat jäisen portin kallion alle menevän onkalon eteen.
Sanoinhan aiemmin, että olisi kiva päättää tämä vuosi lumisiin kuviin. No tämän parempaan en pysty mutta onhan tässäkin jo jotain. Sen verran on Pirttimäki kauempana rannikolta, että paikoitellen oli pienehkö lumipeite vielä maassa avoimilla alueilla, kuten tässä metsän halki kulkevassa polussa.
Tapani mukaan lähdin tarpoomaan minulle ennestään tuntemattomaan suuntaan metsässä ja tietenkin eksyin. Päädyinkin tämän minulle tuntemattoman järven rannalle. No siitä ohi kulki hiekkatie ja se taas päätyi asvalttitiehen noin puolisen kilometriä kuljettuani. Asvalttitien jo tunnistin ja niinpä kuljimme parisen kilometriä koirat visusti vasemmalla puolellani lyhyissä remmeissä pitkin mutkaista asvalttitietä ja löysimme takaisin Pirttimäelle, missä autoni oli parkissa ennenkuin ihan pilkkopimeä ehti tulla.
Pirttimäki on jonkunlainen urheilu- ja vapaa-ajan keskus. Tämä on alueen päärakennus mutta muitakin rakennuksia ja tupia siellä on useampia. Ilmeisesti kesäisin siellä on paljonkin toimintaa kahviloineen mutta nyt siellä oli aika kuollutta. Se taas on koirieni kannalta ihanteellista sillä täälläpäin paukkuu ja räiskähtelee vähän väliä ja toinen koiristani on jo hysterian partaalla. Ulkoilu lähimaastoissa on aika lailla mahdotonta nyt muutaman viikon ajan paitsi aamuvarhain ja yömyöhään.
No siinäpä oli nyt tämän kerran kuvasatsi ja seuraavat ovat mitä luultavimmin sitten täällä:
lauantai, 27. joulukuu 2008
Here cometh an array of Christmas skies and these be the last skies in this blog as it is time to move on to the blog for 2009 from now on. The nature year 2008 has come to its completion in a few days time.
I would like to take this opportunity to whish all my visitors a prosperous and sun filled year 2009!
Now to the skies that have been very varying during these past few days.
The old stone church in Inkoo on Boxing Day.
Fagervik manor by the lake, which has started to freeze over, later that same day.
Half an hour later the violet shades of dusk has started to set in. Click goes the camera when the personage behind it realizes, that Luca the water dog - who isn't always the brightest spark in the world - has ventured out on the needle thin ice. T'was time to excersize the lungs!
Meanwhile, Ljuba the great huntress, has made a dissapearing act into the shady forest. Nothing to do but wait then and inspect Woody Woodpeckers work while dusk encloses around the lake.
Red sky at night, shepherds delight - as the saying goes.
Eventually the adventuress returns and we make it home to the cottage by the sea bay in time for a last shot of the dissapearing light over the reed beds.
So the darkness fell around the coal harbour and the harbour lights shine bright in the night.
Just as brightly shines the fairy lights outside the summer cottage, which is also used in winter time during Christmas and Easter. As you can see it wasn't a white Christmas this year either.
The day after (today) it was mostly sunny (the old sayings know what they mean) and we ventured out to take a look at the more open sea and its archipelago instead of to the lakes on our way back to the city.
A blue sky and a blue sea - such a treat for vary eyes.
Light cloud could be seen on the opposite side though.
Out at sea it was getting thicker...
and so it started to roll in towards land obscuring the gorgeous blue of the sky above.
That concludes the sky journey for this week and this year in this blog. Much much more amazing skies can be viewed by visiting:
tiistai, 23. joulukuu 2008
Tämäkin blogi jää nyt joulutauolle sillä meikätytön matka vie mökille ja siellä on mokkulan signaali niin huono, ettei oikein voi kuin käydä katselemassa netissä. Kaikki lataaminen on mahdotonta.
Toivotan siis joulukukkien kera teille, jotka blogissani käytte oikein riemullista ja piparinmakuista joulua!
sunnuntai, 21. joulukuu 2008