Joskus mietin, että käyköhän tässä blogissa yhtään kukaan. Eipä silti, tämä on yhtälailla itselleni tehty luontopäiväkirja. Ilmat ovat kyllä olleet aikalailla anti-valokuvausmyönteiset koko elokuun ajalta muutamia pieniä ajanjaksoja lukuunottamatta mutta ainahan se on tuo kamera mukana, joten joitakin ei sateisia kuvia olen silti onnistunut saamaan. Tulkoot ne nyt sitten tässä:

Puolukkasato on erityisen runsas tänä vuonna ja minusta puolukat ovat myös erityisen kauniita kuvattavia.

Eivät ne mustikatkaan tyystin jääneet tulematta mutta niitä ei kuitenkaan mitenkään runsaasti ole ollut ja ovat monesti myös aika pieniä ne kypsät marjatkin. Mustikoiden kukinta-aikaan oli vain liian kylmää ja kuivaa. Hyönteisiä ei ollut riittävästi.

Pihlajanmarjosato on myös tänä vuonna runsasta, kuten tuossakin kotipihallani sijaitsevassa puussa, joka taustalla näkyy. Niistä on sitten silmäniloa lehtienkin kadottua puista.

Lenkkireitin varrella kukki vähän aikaa sitten vielä Pensaskuisma kauniisti.

Tämä syyskesän kukkija on Kannusruoho ja se kuuluu mielestäni ehdottomasti luonnonkukkien aateliin.

Sadepisara juuri tippumassa pensasmarjasta

Lumimarjapensaan marjat ovat kypsyneet.

Nämä marjat kuuluvat keväällä hailakan vaaleanpunaisena kukkapilvenä kukkivalle pensaalle, jonka nimeä en valitettavasti ole löytänyt.

Vaahtera on jo aloittanut syksyisen väriskaalansa

Pieni Mäkitervakko on tehnyt kesän toisen kukintonsa kalliolla

Viime vuonna sienisato oli aivan huippuluokkaa jo elokuun alussa. Tänä vuonna sieniä alkaakin tulla kunnolla vasta nyt. Nämä kolmoset olivat niin söpöjä, että oli pakko ne ikuistaa kameraan.

Syyskesä on myös sirkkojen aikaa. Heinäsirkatko värittömiä? Ei ainakaan tämä isosilmäinen yksilö.

Tähän vuodenaikaan auringon kaari taivaankannella on jo huomattavasti madaltunut ja niinpä sitä voi sitten ihailla puiden oksiston välistä.

Tässä aurinko on piirtänyt kultajuovan maahan

Porkkalan rantakallioiden lätäkköjä

Porkkalan hopeinen selänne ilta-auringon aikaan

Auringonlasku Nötön lahdella. Vielä kuukausi sitten samainen kultapallo laski vielä täysin vastarannalle.

Liekehtivä taivas 51:sen varrella

Siinäpä ne oli sitten elokuun viimeiset kuvat. Nyt eletään jo kuitenkin syyskuuta ja kesä on auttamattomasti ohi.