Miksi?

Ilma kuulas, aurinko paistaa, syksyn sävyt loistaa
Vuosi loppupuolellaan kiertokulkuaan toistaa
Kansakunnassa kaikki hyvin

Automaattiase laukeaa toistamiseen nuoren miehen käsissä
Niin äkkiä mielet järkkyy ihmisten syvissä riveissä
Kansakunnan valtaa suru

Niin moni elon tiellä näki sen viimeisen auringonsäteensä
Pohjattoman tuskan rakkaittensa mieliin jätti jälkeensä
Kansakunnassa tragediaa puidaan

Vajoaa aurinko mailleen ja maahan laskee pimeys
Ihmisten mielissä pyörii vain se yksi kysymys
Kansankunnan ikkunoissa nyt vain kynttilät loistaa

Eivät sanat riitä kuvaamaan     sydäntemme sanatonta tuskaa.

Kuin uurteita kaarnassa on elomme tie. Miksi toiset eivät pääse koskaan perille vaan heidän tiensä katkeaa äkisti kuin synkkään mustaan aukkoon?

Niin kaunein värein moni hehkui vielä äsken elon taipaleella kunnes se taival äkkiä katkaistiin kuin sieni joka potkaistaan nurin maahan.

Surumantteli lehahti paikalle, viivähti hetken ja vei niin monen kauniin sielun matkassaan.

Untuvaiset tuulien armoilla. Hauraita kuin elämä itse.

Toisille meistä ei annettu mahdollisuutta koskaan kypsyä...

ei täydentää elämän kehää...

eikä kokea seesteistä elämän ehtoopuolta

Toiset eivät koskaan saaneet mahdollisuutta loistaa syysväreissään

Syvimmät osanottoni kaikille joita tragedia on koskettanut
Niin uhrien omaisille ja ystäville kuin asiaa käsitelleelle viranomaisellekin
Niin koulun oppilaille ja opettajille kuin hirmuteon tekijän omalle perheellekin

Olkoon tämä hento valkoinen kukka muistona Kauhajoen tragedian uhreista