Nyt on aika lähellä se totuuden hetki. Sataa ja tulee eikä paljoa päivänvaloa ole nähtävissä. Ei edes vaikka tänään pääsin aikaisemmin kotiin. Niin kovin oli ankean näköistä eikä tuon sadetakin hupun alta muutenkaan paljoa ympäristöstä voi havaita. Kuraa ja märkiä sadevaatteita ja jalkineita on kämppä täysi. Ei kovasti riemastuta. Varsinkin kun on ihan turha edes kuvitella mitään kivoja kuvauskohteita tällaisena aikana. Yritän kyllä ihan tosissani palautella mieleeni tuon sivun ylälaidassa olevan kirjoitukseni tunnelman. Muistan tunteen hyvin. Siltikään en löydä sitä tunnelmaa sisimmästäni uudestaan. Tai ainakaan en löydä sitä täydellisyyden tuntua, sitä onnellisuutta, minkä silloin koin. Siinähän se kysymys viimeisenä seisoo. Nyt tuli aika vastata siihen. En löydä!

Vaan ihan pikkuriikkisen iloa toi eilinen löytöni. Kallion alapuolinen rinne ihan kulman takana kotoota täynnänsä rusko-orakkaita. Keräsin niin paljon kuin vain mukana olleeseen koirankakkapussiin mahtui mutta kyllä sinne edelleen jäi niitä. Olivat jopa tuoreen oloisia joskin vetisiä hieman. Varmuuden vuoksi vielä googletin hakusanalla RUOKASIENET varmistuakseni, että ovat todellakin sitä miksi niitä uumoilin, koska en ole luonnossa ennen näitä sieniä löytänyt. Ja kyllä olivat ihan hyväksi ruokasieneksi luokiteltuja ja myös osattiin kertoa, että vielä marraskuussa näitä todellakin löytyy metsästä. En siis ole edes ajatellutkaan, että vielä marraskuussa sienestäisin. Se oli sinänsä ihan hauska asia.

Eli tällainen sienisaalis tuli

Siinä samaisessa metsikössä kun koiriani huhuilin ja katsahdin maahan kävi mielessäni, että ainakin nuo jäkälät ovat vihreätäkin vihreämpiä. Päätin sitten kuvankin räpäsäistä lähietäisyydeltä. Vasta kotona saatoin todeta, kuvan suurennettuani, ettei ollutkaan kyse jäkälistä vaikka niin minimaalisia olivatkin. Jotakin varpujahan tässä kasvaa. Lienevätkö uusia mustikanvarpuja ihan kääpiökoossa? Vähän sellaisilta näyttävät vaikka niin hentoisen läpinäkyviä nuo lehdetkin ovat.

Ainakin Kallioimarre on vihreä läpi vuoden eikä ole moksistaan pikku pakkasista. Aika koristeellisia ovat lehtiensä alapuolelta.

Tässä oli se viimeinen kunnon auringonlaskukuva, napattu perjantaina metsälenkillä. Siinäkin toki jo mustat pilvet ovat taivaalle kerääntymässä.

Että tällainen laiha kuvasaalis tällä kertaa. Pitää kai vähän päivitellä puutarhablogia vaihteeksi. Paljon on vielä kesän kukkaloistosta sinne laittamatta ja samalla voi verestää mennyttä kesää ja alkaa uutta sellaista odottelemaan. Äkkiähän tämä synkkyys on mennyttä. Toivokaamme lunta täksi talveksi :)