Tämä onkin mielenkiintoinen vuodenaika. Tai pitäisikö sanoa oikullinen. Tässä tarjoan teille kuvia joita olen ottanut vain vähän yli viikon ajalta ja ei voisi uskoa niitä katsellessa, että samasta maastakaan on kysymys.

Ensin suuntaamme katseemme Porkkalan niemeen vajaa viikko sitten:

Lauantaina Pirttimäessä oli jo tämän näköistä:

Tämä on Hynkälampi ja eihän tässä näyttäisi suuriakaan muutoksia tapahtuneen...

Vaan olipa kuitenkin.
-----
Pienen Sorlammen ilme onkin jo vallan erinäköinen.
Talven taikasauva hetkessä muutti sen.

Hämärä kun laskee ylle suon saa valonsäteet viimeiset todistaa sen lumipeiton alle kadonneen.
Uinuu siellä ruohonkorret ja puut talven iltahetkeen siniseen.

Kalliosta harmaasta hetkessä tuli talvimaa.
Puiden takaa kurkkien aurinkokin sen huomata saa.

Lumisen iltalenkin taikaa eilen illalla:

Yö on tullut ja kaikki väki nukkuu.
Yksi vain yössä vielä valveilla kukkuu.

Katulamppu yöllä runkoa valaisee
Maa johon juurtunut on lumi nielaisee

Tässä päivässä nyt sitten jo mennään:

Sitä tässä vaan ihmettelen, että mistäs se tämä kaikki lumi oikein tuli. Viime talven saldo oli hädin tuskin tämän yhden vuorokauden lumimäärän mittainen. En muutenkaan muista marraskuuta, jolloin olisi satanut yhtä paljon lunta kuin nyt on tullut. Vaan en valita vaikka pihanikin jouduin lapioimaan. Eihän se olekaan hevin suuri piha. Se on kuitenkin outoa miten tämä ihmisen muisti toimii. En muistanut sitäkään kuinka raskasta on tarpoa vastasataneessa lumessa kun se yltää yli nilkkojen reippaasti tai miten liukkaita ovat vasta-auratut kadut. Valoisuudesta kuitenkin kiitän ja pitää kai se ottaa samanlainen asenne tähän kuin noilla hulluuskohtauksen saaneilla koiruuksilla on tai vaikkapa naapurien muksuilla pulkkamäessä.