Elikkä luulenpa, että en tämän enempää kuvia enää tänne blogiin tule laittamaan mutta koska minulla on vielä julkaisemattomia kuvia tämän vuoden puolelta viime päivien ajalta änkeän ne nyt tänne pällisteltäviksi.

Naava on puhtaan ilman mittari. Voimme siis rauhassa hengitellä kesämökillämme raikasta ilmaa.

En asetellut tätä käpyä tähän vaan se oli ihan itse tippunut puusta tähän oksanhaaraan. Tai sitten tämä oli jonkun huonomuistisen oravan säilöntäkikka. Meinaa jos sillä oli vaikka tapana unohtaa minne ruokavarastonsa oli kaivellut.

Siniset kuplat

Maasta kasvavia jääpilareita

Koristeellinen lahosieni. Kauempaa katsottuna se näytti ihan korvasieneltä.

Tämä nyt ei ole kuvana mitenkään erikoinen mutta oli minun se silti julkaistava ihan siksi vaan, kun eräässä toisessa blogissa oli tällaisista kuva ja en ollut näitä ikinä ennen nähnytkään. Silloin lupasin, että aion vielä joskus näitä löytää ja kuvankin nappasta todisteeksi. Eikä todellakaan tarvinnut kauempaa etsiä sillä ne vain tupsahtivat polulla eteeni.

Järveen jäätynyt kivi.

Joulupäivän taivas

Rauhallinen hetki järvellä tapaninpäivänä

Jykevät kalliomme joiden muodot vaihtelevat hyvinkin paljon riippuen siitä miten jääkausi niitä on riepotellut.

Tämäkin koostuu palapelistä.

Sataman valot yössä

Metsän taikaa

Eräs kallionseinämä Pirttimäellä saa usein tällaiset komeat jäästalaktiitit kun ilmat ovat sellaisille suotuisat ja arvasin että niitä olisi siellä nytkin kun on ollut muutama pakkaspäivä. En joutunut pettymään.

Nämä muodostivat jäisen portin kallion alle menevän onkalon eteen.

Sanoinhan aiemmin, että olisi kiva päättää tämä vuosi lumisiin kuviin. No tämän parempaan en pysty mutta onhan tässäkin jo jotain. Sen verran on Pirttimäki kauempana rannikolta, että paikoitellen oli pienehkö lumipeite vielä maassa avoimilla alueilla, kuten tässä metsän halki kulkevassa polussa.

Tapani mukaan lähdin tarpoomaan minulle ennestään tuntemattomaan suuntaan metsässä ja tietenkin eksyin. Päädyinkin tämän minulle tuntemattoman järven rannalle. No siitä ohi kulki hiekkatie ja se taas päätyi asvalttitiehen noin puolisen kilometriä kuljettuani. Asvalttitien jo tunnistin ja niinpä kuljimme parisen kilometriä koirat visusti vasemmalla puolellani lyhyissä remmeissä pitkin mutkaista asvalttitietä ja löysimme takaisin Pirttimäelle, missä autoni oli parkissa ennenkuin ihan pilkkopimeä ehti tulla.

Pirttimäki on jonkunlainen urheilu- ja vapaa-ajan keskus. Tämä on alueen päärakennus mutta muitakin rakennuksia ja tupia siellä on useampia. Ilmeisesti kesäisin siellä on paljonkin toimintaa kahviloineen mutta nyt siellä oli aika kuollutta. Se taas on koirieni kannalta ihanteellista sillä täälläpäin paukkuu ja räiskähtelee vähän väliä ja toinen koiristani on jo hysterian partaalla. Ulkoilu lähimaastoissa on aika lailla mahdotonta nyt muutaman viikon ajan paitsi aamuvarhain ja yömyöhään.

No siinäpä oli nyt tämän kerran kuvasatsi ja seuraavat ovat mitä luultavimmin sitten täällä: