Täällä

Naava on puhtaan ilman mittari. Voimme siis rauhassa hengitellä kesämökillämme raikasta ilmaa.

En asetellut tätä käpyä tähän vaan se oli ihan itse tippunut puusta tähän oksanhaaraan. Tai sitten tämä oli jonkun huonomuistisen oravan säilöntäkikka. Meinaa jos sillä oli vaikka tapana unohtaa minne ruokavarastonsa oli kaivellut.

Siniset kuplat

Maasta kasvavia jääpilareita

Koristeellinen lahosieni. Kauempaa katsottuna se näytti ihan korvasieneltä.

Tämä nyt ei ole kuvana mitenkään erikoinen mutta oli minun se silti julkaistava ihan siksi vaan, kun eräässä toisessa blogissa oli tällaisista kuva ja en ollut näitä ikinä ennen nähnytkään. Silloin lupasin, että aion vielä joskus näitä löytää ja kuvankin nappasta todisteeksi. Eikä todellakaan tarvinnut kauempaa etsiä sillä ne vain tupsahtivat polulla eteeni.

Järveen jäätynyt kivi.

Joulupäivän taivas

Rauhallinen hetki järvellä tapaninpäivänä

Jykevät kalliomme joiden muodot vaihtelevat hyvinkin paljon riippuen siitä miten jääkausi niitä on riepotellut.

Tämäkin koostuu palapelistä.

Sataman valot yössä

Metsän taikaa

Eräs kallionseinämä Pirttimäellä saa usein tällaiset komeat jäästalaktiitit kun ilmat ovat sellaisille suotuisat ja arvasin että niitä olisi siellä nytkin kun on ollut muutama pakkaspäivä. En joutunut pettymään.

Nämä muodostivat jäisen portin kallion alle menevän onkalon eteen.

Sanoinhan aiemmin, että olisi kiva päättää tämä vuosi lumisiin kuviin. No tämän parempaan en pysty mutta onhan tässäkin jo jotain. Sen verran on Pirttimäki kauempana rannikolta, että paikoitellen oli pienehkö lumipeite vielä maassa avoimilla alueilla, kuten tässä metsän halki kulkevassa polussa.

Tapani mukaan lähdin tarpoomaan minulle ennestään tuntemattomaan suuntaan metsässä ja tietenkin eksyin. Päädyinkin tämän minulle tuntemattoman järven rannalle. No siitä ohi kulki hiekkatie ja se taas päätyi asvalttitiehen noin puolisen kilometriä kuljettuani. Asvalttitien jo tunnistin ja niinpä kuljimme parisen kilometriä koirat visusti vasemmalla puolellani lyhyissä remmeissä pitkin mutkaista asvalttitietä ja löysimme takaisin Pirttimäelle, missä autoni oli parkissa ennenkuin ihan pilkkopimeä ehti tulla.

Pirttimäki on jonkunlainen urheilu- ja vapaa-ajan keskus. Tämä on alueen päärakennus mutta muitakin rakennuksia ja tupia siellä on useampia. Ilmeisesti kesäisin siellä on paljonkin toimintaa kahviloineen mutta nyt siellä oli aika kuollutta. Se taas on koirieni kannalta ihanteellista sillä täälläpäin paukkuu ja räiskähtelee vähän väliä ja toinen koiristani on jo hysterian partaalla. Ulkoilu lähimaastoissa on aika lailla mahdotonta nyt muutaman viikon ajan paitsi aamuvarhain ja yömyöhään.

No siinäpä oli nyt tämän kerran kuvasatsi ja seuraavat ovat mitä luultavimmin sitten täällä:

I would like to take this opportunity to whish all my visitors a prosperous and sun filled year 2009!

Now to the skies that have been very varying during these past few days.

The old stone church in Inkoo on Boxing Day.

Fagervik manor by the lake, which has started to freeze over, later that same day.

Half an hour later the violet shades of dusk has started to set in. Click goes the camera when the personage behind it realizes, that Luca the water dog - who isn't always the brightest spark in the world - has ventured out on the needle thin ice. T'was time to excersize the lungs!

Meanwhile, Ljuba the great huntress, has made a dissapearing act into the shady forest. Nothing to do but wait then and inspect Woody Woodpeckers work while dusk encloses around the lake.

Red sky at night, shepherds delight - as the saying goes.

Eventually the adventuress returns and we make it home to the cottage by the sea bay in time for a last shot of the dissapearing light over the reed beds.

So the darkness fell around the coal harbour and the harbour lights shine bright in the night.

Just as brightly shines the fairy lights outside the summer cottage, which is also used in winter time during Christmas and Easter. As you can see it wasn't a white Christmas this year either.

The day after (today) it was mostly sunny (the old sayings know what they mean) and we ventured out to take a look at the more open sea and its archipelago instead of to the lakes on our way back to the city.

A blue sky and a blue sea - such a treat for vary eyes.

Light cloud could be seen on the opposite side though.

Out at sea it was getting thicker...

and so it started to roll in towards land obscuring the gorgeous blue of the sky above.

That concludes the sky journey for this week and this year in this blog. Much much more amazing skies can be viewed by visiting:

Toivotan siis joulukukkien kera teille, jotka blogissani käytte oikein riemullista ja piparinmakuista joulua!

Lisää hauskoja numerokuvia voitte käydä tsekkaamassa täältä:

Olkaapa hyvät...

Pohjasta irronneena surullisesti lilluu viime kesän lumpeen lehti jo näivettyneenä mustassa vedessä Hannusjärven rannalla.

Sataa sataa tihkuttaa. Tuulta ei sen sijaan tänään ollut joten siististi riviin jäi pisarat oksalle roikkumaan.

Järvet ja meri ovat kauniita vaikka kuinka olisi taivas teräksenharmaa. Niin kauan kuin on avovettä johon metsä saa heijastua se on kaunista.

Mutta synkkää on tähän vuodenaikaan. Tämä onkin järven pimeä pääty. Silti - ei hassumpi paikka asua tuo.

When you're a dog at the seaside it is essential to keep the ears pricked in case of any visiting seabirds nearby. Having floppy ears this will prove to be a bit of a challenge but help is at hand. Just turn your head in the right direction and let the wind do it for you.

This image is taken from around the corner to home last Sunday and the wheather was not half bad that day either. Still that is the last time I have seen the sun at all.

The only differense in all the non descriptive grayness was that we actually had a bit of a snow fall yesterday.

Not that it amounted to all that much and today it's all gone again. Someone clever has cristened this kind of climate to the fifth season. When it doesn't quite know whether to be winter or still autumn.

Still even a tiny bit of white on the ground makes a little dog happy

Why not go and check out more sky images around the world by visiting

Vielä on tietty tilaa uusillekin kuville ennenkuin kellot lyö kaksitoista uuden vuoden aattona. Tulispa vaan lunta. Olisi hienoa lopettaa tämä vuosi lumisiin kuviin.

Vaan siis marraskuussahan lunta kuitenkin oli ja varmuuden vuoksi senkin ihmetyksen nyt tänne ikuistan sääseurailijoiden ihmeteltäväksi.

Ihan noin selvitykseksi, että ei tämäkään blogi katoa minnekään. Kunhan jää jäljelle ikään kuin luontopäiväkirjaksi tästä vuodesta. Voihan olla kiva ensi vuonna katsella joskus millainen oli sama vuodenaika vuonna 2008 ihan vertailun vuoksi.

Mutta siis palatkaamme hetkiseksi vielä marraskuuhun.

Porkkalassa ennen lumien tuloa:

Unholaan jäänyt

Veden loisketta. Paitsi että veden liike ja värit ovat minusta erittäin kauniita rakastan myös ääntä kun aallot lyövät rantakallioihin.

Selänne

Kultajuova metsässä

Taivaan värit ja huurteiset puut

Suojainen poukama ja kumpupilvet

Aurinko laskee Porkkalan ylle

Sitten tuli lumi...

Ihmisen jalanjälki luonnossa

Talviruokaa linnuille. Oli varmasti ollut ahkerassa käytössä kun tyhjyyttään ammotti. Maassa tietty oli niitä siemeniä ympäri viskottuna.

Lumiset rungot rannalla

Eläköön se pieni ero

Unholaan jätetty tämäkin

Pieni vene rannalla lumen peitossa

Hongat huminoi Espoonlahden uimahallin takaseinustalla

kotipihan pensaat näyttivät hetken niin jouluisilta. Sääli vaan kun se tapahtui vääränä aikana.

Karamsinin puiston monumentti ja ikävästi vandalisoitu. Kaikki kauniskin pitää sotkea.

Kouluni Amiedun ikkuna Pitäjänmäessä ja siihen heijastuvat vastapäiset talot

Kuinkas sitten kävikään...

Joulu kovasti lähestyy vaan missäs se lumi nyt on?

Espoonlahden kirkon seinää yöllä ja kuutamo

Palanen Lippulaivan kauppakeskusta ja joulupuu koirien yöpissityksen aikoihin.

Lopuksi pari joulukuun alkupäivien auringonlaskua harmaan kauden piristykseksi:

Näkymä Helsingin Lehtisaaresta

Espoon Haukilahden hiekkarannalla

Nyt olemme jotakuinkin ajantasalla ja voimme jatkaa näiden muutaman vuoden loppupäivien dokumentointia sitten kun jotain dokumentoitavaa tulee.

Vaan joulun tuloa ei voi estää ja nyt voi alkaa keskittymään ihan siihen vaan. Tuli siis mieleeni julkaista potpurri jouluisia kuvia nyt tässä blogissani.

Tämä on Espoon tuomiokirkko ja kirkkohan kuuluu joulunviettoon vahvasti

Tuomiokirkon ohi virtaava joki miljöineen. Tuona päivänä oli siellä hienoinen lumipeitekin vaikka ihan täällä etelärannikolla se tyystin puuttui. Ihana valonpilkahdus muuten harmaana päivän sattui juuri tulemaan taivaalta vaikka pilvipeite ei kokonaan repeillytkään.

Tällainen kuuluu sitten minun jouluuni koska se vietetään mökillä.

Espoonlahden joulukatu

Hieman heilahtanut kuva pitkän valotusajan takia. Tässä on läheinen talokompleksi, joka kaikenmoisine valoineen erottuu kirkkaana yötaivasta vasten.

Tämä varmasti kuvastaa joulun tunnelmaa monellekin. Vanha kuparipannu ja vihreät havut.

Yksi kynttilä parveketta valaisee ja vierellä uinuvat somasti pienet tontut kynttilän lämmöstä nauttien

Kynttelikkö ja vielä nupussaan oleva gladiolus

Ei sovi unohtaa, että nyt on kolmas adventtipäivä. Siispä kolme kynttilää pöydällä palavat.

Kohtapuoliin alkaa tämä blogi siirtymään historiaan kun vuosikin on lopuillaan. Paljon on vuoden aikana erilaisia asioita nähty ja monta asiaa on elämässä muuttunutkin. Ensi vuodeksi pitää avata uusi blogi. Olenkin nyt järkkärikameran onnellinen omistaja ja kunpa pääsen oikein sitä harjoittelemaan niin eiköhän luontokuvienkin laatu parane aika lailla.

Don't be offended... :oD
My dog Luca is not being rude here but rather doing what he likes best against a cloud speckled sky. Snow is soooo delicious!

A little later... clear blue skies.

Still later and the sun starts setting. It's clouded over again but as you can see, the sun still shines from behind and paints the trees golden.

Here we have a windmill against the sunset

And here is how it looked seen from a bit further away over the bay

Thus she dissapeared behind the horizon and here we have the very last of the light over the house on the hill.

Driving back home from the countryside and here is the silhuett against the darkened sky of a water tower with a restaurant up top called 'The Stork's Nest'.

And so we have completed the circle of that short day with the moonlit sky. Rather shyly Mr Moon is hiding behind a cloud curtain here.

And that was nearly the end of that short spell of nice wheather. Please join me in whishing for another spell of fine skies this weekend because it is my special birthday coming up :oD

To see amounts of very beautiful sky images please go to: