Puhuin aiemmassa kirjoituksissani niistä marraskuisista auringonlaskuista. No tässä tuleekin kuvasarja eräästä sellaisesta.
Aikaa kuvien oton alusta loppuun kului noin 45 minuuttia...

...ja niin se pimeys sitten laskeutui.

Tässä eräs toinen noin tuntia aiemmin otettu kuva Kopparnäsissa, jolloin auringonlasku ei ollut ihan vielä alkanut.

Koko maisema oli kiedottu kultaan.

Sitten muitakin hetki-kuvia:

Krattivuoren maisemia...

Kivien keskellä on koirani Luca.

Pitkin maata kasvava vaivaismänty. Jossakin vaiheessa juuret ovat pettäneet pienessä maapläntissä mutta sitkeä puu on päättänyt jatkaa elämäänsä vaikka sitten kumossa.

Koivunrungot erottuvat hyvin synkän metsän muita puita vasten.

Männyn oksien sekamelska.

Pahka. Vähän niinkuin kasvain ihmisellä vaikka ei niin tuhoisa.

Jäkälää lähikuvassa

Näistä hehkuvista marjoista tulee minulle jotenkin joulumainen tunnelma. Niissä on sellainen värimaailma.

Sitten vielä näitä pilvikuvia kun ovat minusta aina mielenkiintoisia katseltavia. Siis pilvet.