Ilmatkin selvästi ottaneet syksyisemmän ilmeen. Vaan ei se silti tarkoita kaiken kauniin katoamista vielä. Yhä jossakin on kukkien iloisia värejä ja monet marjat puissa ja pensaissa sekä kauniit siemenetkin tuottavat sitä silmäniloa. Ensimmäisiä ruskansävyjäkin on jo havaittavissa ja yhä monet hyönteiset pörräävät ympärillä.

Hieman vaatimattomat Vehkat ovatkin parhaimmillaan näin syyskesällä punaisine siemenpalloineen.

Monenmoisia erilaisia marjoja roikkuu nyt puissa ja pensaissa. Tämän punakaarnaisen pensaan nimeä en tiedä mutta sen suipot lehdetkin saavat hienoja syysvärejä.

Mahonialla on siniset marjat.

Karpalolla alkaa posket punertamaan

Pihlajamarjojen hehkua

Lehtokuusaman läpikuultavat marjat

Tämä Rantaminttu on vasta aloittanut kukintonsa

Syyskesän silmäniloa tuottavat myös hempeän väriset Kellokanervat

Kultapiiskut kuuluvat loppukesän kukkijoihin

Rantakukka lähikuvassa. Myöhään elokuun puoleenväliin asti usein nämäkin kukkivat paikoitellen. Tämä yksilö muistuttaa hieman jotakin kämmekkää kun on kovin vaalea ja isokukkainen. Aikani pähkäilinkin mikä se oikein on.

Toiset ovat jo lisääntymisvalmiina. Pelto-ohdakkeen untuvainen siemenpää.

Tässä sen hienon hienot siemenet ovatkin jo irtautumassa emostaan tuulten riepoteltaviksi. Eivätkö olekin erityisen kauniita auringon kimalteessa?

Jollei aurinko paista niin ei hätää. Katsokaa kuinka kaunista on kun vedenpisarat ovat jääneet ruohonkorsille roikkumaan.

Pisaroista raskas hämäkinseitti on myös kaunis yksityiskohta...

...kuten tässäkin. Kyllä luonto osaa.

Toisaalla luonto on jo pukeutunut syysväreihin, kuten nämä kultatähkäiset ruohot.

Mustikat kukkivat runsaasti mutta tuottivat huonosti marjaa, vaan voivathan ne meitä ilahduttaa vielä ihanilla punasävyillä pitkälle syksyyn.

Palasimme sitten kukkien maailmaan, kuten tähän Valko-apilaan. Vielä paikoin näitäkin yhä kukkii.

Kuten myös Puna-apiloita.

Siirtykäämme sitten monijalkaisten ja siivekkäiden elämänmuotojen maailmaan vielä niin kauan kuin niitä luonnossa näkee.

Kuparisiipinen kaveri

Aika pramea tyyppi tässä. Huomaan, että pitäisi omistaa hyönteiskirjakin kun kerran tämäkin maailma minua kovasti kiehtoo.

Tämä valkoperäinen hämis ei verkkoja kudo vaan asustelee lehtikarikon ja kivien alla. Satuin vain häiritsemään sitä nostellessani sammalta kiviltä ja niinpä sen piti etsiä uusi lymyilypaikka itselleen.

Pienehkö mehiläinen juomassa Tarha-alpin kukasta mettä.

Tässä vähän isomman sorttinen siivekäs.
Joutsenia asuu useampia nuoria pariskuntia mökkimme liepeillä olevan merenlahden kaislikoissa. Nuoriksi pareiksi veikkaan heitä siksi, etteivät poikasia tänä vuonna sinne tehneet yksikään. Myös yskinäisiä poikamiehiä on jokunen siellä päin. Tämä kuva on kylläkin parin viikon ikäinen. Nyt kaislikko on jo alkanut kellastumaan.

Tässä vähän tuoreempi kuva. Satulintu hopeisella lahdella.

Satumaisen eteerinen tunnelma on tässäkin kuvassa. Joutsenissa on sitä jotain.

Lopetellaan nämä elokuun alun tunnelmat tähän levolliseen kuvaan. Lampaat laitumella rehevän ruohon keskellä.