Kesä on alkanut ihanassa säässä mutta puutarhurin kannalta hieman liian kuivana. Käsivarret venyy kun satoja litroja vettä kantaa kukkasille joka ilta. Välillä tulee mieleen, että pitäisikö rajoittaa vähän sitä istutusten määrää isolla alueella mitä meillä siellä mökillä on. Sitä kun pähkäilee tulee yhtäkaikki mieleen kaikki ihanat kukkaset joita voisi ehkä vielä jonnekin istuttaa. Hullun touhua se on mutta minkäs sille mahtaa. On kai niitä ikävämmällä tavalla hullujakin, joten jatkan veden kanniskelua ja sadevedestä kun ei ole tietoa niin on porakaivo ahkerassa käytössä. Onneksi se ei ole vielä koskaan kuivunut. Onkin 65 metriä syvä.

Aivan kuten ympäröivä ihana luontomme myös puutarhan ilme muuttuu tähän vuodenaikaan päivästä toiseen ja sitä on vaan niin mukava seurata. Tämäkin tulppaanipenkki on käynyt jo monta muutosta läpi tähän päivään mennessä. Tässä kuva toista viikkoa sitten otettuna.

Tässä se on parin päivän takaa.

Tässä yksi sen asukas lähikuvassa...

...ja tässä toinen

Kalliokasvi, jota ollaan seurattu tässä blogissa ja joka aloitti vihreänä ruusukkeena on kukassa tämän näköinen.

Tässä on koko iloinen kukkapenkki kahdenlaisia kuivassa viihtyviä kasveja.

Joka syksy tulee mieleen, että tyhjennetään tämä lampi kun siinä on niin paljon hoitamista...ja sitten tulee kevät ja näen kuinka "meidän" vesiliskot ovat palanneet kotiinsa - emmekä tietenkään tyhjennä lampea vaan alamme taas sen siivousurakan ja seurailemme pienten liskojen elämänmenoa ja poikasten saantia pitkin kesää.

Lemmikit jaksavat ilahduttaa meitä aina lähes kuukauden verran. Tässä niitä on villiviinirungon juurella.

Idän unikon nuppuja. Nyt ovat varmasti ensimmäiset jo auenneet.

Mansikat myös jo kukkivat kauniisti. Eivät kuivuutta siedä, joten ahkera kastelu on tarpeen jos marjoistakin aikoo nauttia vähän myöhemmin. Tosin runsaasta auringosta saavat makeutta.

Yksi monista puutarhaamme rakentamistani kivipoluista

Muutama kangasvuokkokin sinnittelee puutarhassamme. Koskaan eivät ole runsaslukuisiksi ryhtyneet vaikka niiden paikkaakin on vaihdettu vähemmän paahteiseen ja kuivaan.

Onpa meillä monia pensaita joiden nimiäkään en tiedä kun ne ovat isäni sinne aikanaan istuttamia. Äitini tietäisi kyllä mutta hänkin toki vain ruotsin kieliset nimet.

Toissaviikkoinen näkymä puutarhan takaosasta.

Nyt tuo etualalla ollut pensas (tässä taustalla) kukkii näin komeasti.

Tässä yksi sen oksa lähikuvassa.

Vieläpä pari sen kukkaa lähikuvassa ja jokin pieni kuoriainen näyttää kuuluvan sen pölyttäjien lahkoon joskin yleensä sen ympärillä käy sellainen surina ettei muuta voi kuullakkaan jos sen vieressä seisoo. Mehiläiset rakastavat näitä kukkia.

Yksi pieni "matti myöhänen" narsissi oli päättänyt vielä kukkia ja työnsi nuppunsa raskaiden viinimarjapensaan oksien alta valoon.

Tässä talon edessä kasvavat vaaleat hostat, eli kuunliljat, jotka syyskesällä tekevät upeita ja todella suuria vaaleanpunaisia kukkia ja niiden luona viihtyvät runsaslukuiset lemmikit. Taustalla ovat varjoliljan lehtiä.

Lupiinin lehteen jäänyt vesipisara kastelun jäljiltä. Kuin pieni hiomaton timantti.

Kullero. Nekin kuuluvat sinnittelijöihin. Eivät oikein ota viihtyäkseen mutta aina ne jonkun kukkasen kesässä puskevat.

Jättilaukat, joista aiemmin oli kuva, ovat ryhtymässä kukintaan. Ne ovat sellaisia isoja lilan värisiä palloja kun ovat kunnolla auenneet. Komeita ja näyttäviä kukkia. Nämäkin saivat uuden kasvupaikan kun aiempi paikka oli ilmeisesti liian kuiva tai jotain puuttui maaperästä. Nyt ollaan ainakin kalkittu runsaasti.

Äitienpäivä kukka voi vielä oikein hyvin.

Tässä sitten joitakin ihanuuksistamme lähikuvissa. Tämän nimeä en tiedä mutta se on oikeastaan luonnonvarainen, joskin luonnossa jää yleensä pienemmäksi.

Enkä nyt muista näidenkään suomen kielistä nimeä

Tämä iiris on ainakin tuttu ja eikös se olekin kuin taideteos

Koristeellisia ovat ruiskukatkin.

Hempeää

Pirteä daalia

Näyttävä rododendron. Tämä on makuuhuoneeni ikkunan alla ja erityissuojeluksessani. Olen kovasti ihastunut rodoihin kuten myös daalioihin. Tänä vuonna tämä vielä pienehkö rodo kukkii niin runsaslukuisesti että se on oikea silmänilo.

Tässä vielä kangasvuokko täysin aukinaisena.

Tässä luonnovaraiseen osioon. Paikoin olemme antaneet luonnon itse istuttaa omat kukkapenkkinsä ja hienostihan luonto sen homman on osannut tehdäkin. Eipä tarvitse ainakaan niistä paikoista rikkaruohoja kitkeä sillä sitäkin hommaa riittää kyllä muualla ihan tarpeeksi.

Tässä toinenkin luonnonkukkaniitty (pieni sellainen).

Kalliolla pieni mänty on tehnyt todella pitkät vuosikasvut. Mahtaako pärjätä kun on niin kuivaa.

Lisää luonnon omia sulostuttajia kivien väleissä.

Kukkiva pensas taas. (Ruots. Rosentry)

Myös ruukut ja laatikot istutettiin erilaisilla kesäkukilla. Tässä yksi niistä.

Sitten vähän urbaanimpiin kuvioihin:

Tässä tuossa pihamuurini ulkopuolella talon kulmalla toissa viikolla kukkinut ihanan värinen tulppaani.

Puutarhailmiö tämäkin. Soukanpohjan kartanon vuosittain järjestämä ympäristötaidepolku. Tämä teos on puhutteleva. Mitäpä suksilla on talvella käyttöä? Taiteeksi joutavat kesällä sitten.

Nämä leidit taas puhututtivat toista koiraani kovasti. Varsinkin tuo tumma kaunotar käsilaukkuineen oli koirani mielestä monen haukun arvoinen.

Siinäpä tämänkertainen pläjäys. Lisää seuraa aivan varmasti. Sitä ennen tulee kutakuinkin luontoaiheita, sillä mehän asumme niin luonnonkauniissa maailmankolkassa, että siitä voivat muut olla kateudesta vihreitä. Vesialueemme, meri saaristoinen ja ihanat järvemme. Mistäpä moisia muualta löytyy kuin täältä pohjolan perukoilta? Puhumattakaan ihanista metsistämme jykevine graniittikallioineen ja moninaisine metsän kasveineen. Kyllä olemme onnellisten tähtien alla syntyneet täällä Suomessa.